Viime viikonloppuna Tampereen näyttelyssä Lenni pärjäsi kovassa seurassa hienosti. Lenni sai tuomari Paul Scanlonilta ERIn  ja oli valioluokan toinen.  Paras uros -kisassa Lenni sinnitteli neljänneksi. Jälleen kerran valiomuotoinen muotovaliomme sai kiitosta muodoistaan.  Ainoastaan pään muoto mietitytti tämänkertaista tuomaria. Yleensä Lennin päätä on kehuttu kauniiksi, mutta tällä kertaa siitä tuli miinusta.

Niin ne makuasiat vaihtelevat.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tuomarin lausunto meni suunnilleen näin:

Erinomainen uros. Erittäin voimakas pää. Pitäisin enemmän kapeammasta päästä ja pienemmistä korvista. Hyvä etuosa, hyvä selkälinja, hyvä hännän kiinnitys. Hyvin kulmautunut takaa. Erinomainen karvanlaatu. Liikkuu helposti ja vapaasti. Erittäin hyvä väri.

Ja pöh, sanon minä tuolle korvalauseelle!

Miten Lennillä voisi olla muka pienemmät korvat?

Mitä agilityharkkoja pitävä Riikka sitten huutaisi Lennille, kun se vapauden tunteen huumassa painelisi seuraavan kerran pitkin koirahallia kuin kohtauksen saaneena, korvat sivuilla hulmuten... 

Ei ainakaan "Lenni Lokinpoikanen!!!"

Eikä perheemme isä saisi rapsutella koiraskoiraa ja kuiskata hellästi: "Lenni Lepakko".

Lennin korvat ovat ehdottomasti parhaat korvat. Kahta en vaihda.