<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Nyt kun näyttelyhommissa on tauko menossa, niin on hyvä hetki paneutua agilityn saloihin. Keskiviikkoillan harjoituksissa meillä oli ulkona itsenäisesti harjoiteltavina muutamia esteitä. Sisällä hallissa Riikka piti komentoa yllä ja yritti saada meidät ymmärtämään sylikäännöstä.

Ensin helpompi versio:

"Ensin tästä näin peruutat, sitten koira kiertää esteen tuolta noin ja kääntyy näin ja hyppää ja sitten taas hyppää ja itse huidot oikealla kädellä. Sitten palkataan!"

(Lue: makkaraa kitusiin ja peukalo on mennä siinä samalla.)

Sitten sama vähän vaikeutettuna:

Pimeästä kulmasta putkeen (huitominen tapahtuu vasemmalla kädellä vaikka se pahuksen putki on oikealla). Sitten piti kääntyä 180º, juosta niin hirveän kovaa putken toiseen päähän, huitoa vasemmalla kädellä hyppyä kohti ja poimia koira oikeaan. Niin ja siinä samalla piti täydessä vauhdissa kääntyä selkä sinne esteeseen päin ja vetää koira esteen ohi. Juu, oli se ihan helppoa.

Naiselle, joka ei erota vasenta oikeasta, eikä osaa juosta takaperin, se oli erityisen helppoa.

Itse asiassa ainoa mikä onnistui, oli se huitominen.

Se saattoi tosin näyttää vähän epätoivoiselta?

Kotona päätin keskittyä intiimimpään sylikäännökseen. Lenni oivalsi tämän käännöksen mainiosti.

Koulutus ei mene hukkaan...se menee koiraan!

MIKSI TUO UKKO HYPPII TUOSSA YÖPUVUSSAAN JUST KUN SYLIKÄÄNNÖS ALKAA SUJUA