<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Hah hah! Täällä sitä taas ollaan!  Ei ehdi päivitellä millään, ei. (Tai jaksa...)

(Keksi nyt jotain iloista tähän alkuun.)

Sataa, sataa ropisee, pili pili pom!   (Forget it!)

Siis asiaan!

Lennin ja Iiron syksyyn on kuulunut runsaasti ulkoilua. Parhaita ovat olleet pitkät metsälenkit yhdessä parhaiden kamujen Krissen ja Curron kanssa. Näistä vehnäsistä on tarkoitus kertoa joskus enemmänkin. Odotamme yhä vehnäsivujen avautumista...

(Memma haloo!!!)

Lenni on jatkanut harrastustaan agilityä. Meidän piti aloittaa kilpailu-ura tänä syksynä, mutta aikaa treenaamiseen ei ole löytynyt tarpeeksi ja niinpä pujottelu on vielä sen verran epävarma, että päätin lykätä startit hamaan tulevaisuuteen. (Laiskimus!)

Minkähän takia pujottelu on niin vaikeaa?

Jaahas, katsotaanpa asiaa tieteen kannalta:

 Pujo

"Kookas, haarova monivuotisruoho."  - Mitä? Puuvartinenhan se on!?

" Varsi 120 cm korkea,  jäykän pysty ja karvaton". - No, huh huh! Eihän tätä voi lukea!!!

- Jänisten herkkua sen täytyy olla, sillä niin monet ovat alkaneet aidata sitä erilaisilla verkoilla. Minäkin olen käynyt jo katsastamassa erilaisia jänisverkkoja.

(Lenni-parka joutuu taas koekaniiniksi!)

"Saattaa aiheuttaa allergiaa ainakin ohjaajille. Joidenkin ohjaajien on kuultu epäselvästi kakovan pujon lähellä. Varsinkin naaraiden ääntely kuulostaa välillä "ke ke ke ke"  -tyyppiseltä. Harvinaisempi ääntelymuoto pujon kohdalla on kimeä päristys.  Myös koirat voivat saada pujosta yliannoksen, jolloin ne alkavat välttää pujoa."

Iiro osaa kepit!