Emäntä haaveili aikansa, että Iiron karvat tippuisivat pois itsestään. Ja tippuivathan ne. Arviolta 50 kpl päivässä. Innoissaan emäntä laskeskeli, että sillä vauhdilla karvoja lähtee vuodessa 18 250 kpl.
Joten – tadaa! - turkki on täysin uusiutunut 16 vuodessa! Hip hurraa! Ei tarvitse tikkua ristiin laittaa ja ehtii hyvin suunnittelemaan, minne näyttelyyn tähtää. Myönnetään, että laskelmassa saattaa olla virhe. Kääpiösnautserin karvojen määrää ei löytynyt mistään, ei edes netistä, joten oli käytettävä arviota, että käppänän turkkiin mahtuu 2 kertaa enemmän karvoja kuin ihmisellä on hiuksia. Toisaalta nämä pojat ovat niin hyväkarvaisia, että olisiko 3-kertainen sittenkin lähempänä totuutta? Se tekee 24 vuotta. Ja sitten se uudistuotanto…
Odottavan aika on kuitenkin pitkä. Eikä lopulta auttanut muu kuin tarttua härkää sarvista tai siis koiraa karvoista. Kumitulpat sormiin ja laastarit valmiiksi varmoihin rakkopaikkoihin. Kun muu koirakansa vaelsi Helsinkiin Messukeskukseen ihailemaan Voittaja 2009 –koiria, emäntä ja Iiro vajosivat omaan kahdenkeskiseen hetkeensä. Kaksi vanhaa puuta ennätti soida radiossa päivän aikana kolme kertaa ennen kuin Iiron kyljet, selkä ja osittain vatsa sekä rinta oli nypitty. Sormet aivan hellinä ja puolitunnottomina oli pakko antaa periksi. Pään ja hännän nyppiminen jäivät seuraavaksi päiväksi. Iiro olisi kelvannut vaikka sillimainokseen – ei päätä eikä häntää, vain parhaita selkäpaloja….
Sunnuntaina urakka saatiin loppuun. Oli kylvyn aika. Onni on puhdas ja tuoksuva, lämmin kääpiö!
Oli muuten voittajan olo!
Ensin minut kammataan hyvin...
...joka puolelta.
Sitten minä saan pötköttää, kun emäntä tekee töitä.
Sitten lopuksi pääsen suihkuun.
Onneksi on tämä pyyhe. Olisi nolo näyttäytyä ihan nakuna.
Kommentit